torstai 26. helmikuuta 2015

Yksinäisyydestä

Olen voimissani
voin kasata ja tasata näitä Saharan hiekkadyynejä
kuinka paljon ja kuinka nopeasti hyvänsä
mutta silti se pysyy Saharana
ja etäämpää tai avaruudesta katsoen ihan samannäköisenä

Voin olla tyytyväinen omaan rakennelmaani
mutta seuraava myrsky pyyhkäisee sen matalaksi

Voin yrittää juosta pois
mutta joka suuntaan on satoja kilometrejä pelkkää Saharaa
ja todennäköisimmin pyörin ympyrää

Toinen ihminen voisi auttaa minut pois
mutta kukaan ei kuule ääntäni
joka vieläpä on päivä päivältä käheämpi

Jos onnistuisin lähettämään satelliitin välityksellä jonkin signaalin ihmisten pariin
sitä ei edes huomattaisi
koska ihmisten parissa on ruuhkaa kaikista signaaleista
eikä kukaan tietäisi olla virittänyt vastaanotintaan oikealle taajuudelle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti