Kaukana siintää...

Kesäisenä iltapäivänä
mieli tuntee etäisen kutsun
sinne missä valo ja varjot leikkivät

eikä sitä hidasta tuntematon määrä kilometrejä
jotka erottavat kohteen tästä harmaasta näkymästä
jota katselee kaihosta täyttyen
samalla kun täyttää päänsä

ja lopulta
eräänä kellonlyömänä
kaikki on valmista
tutisevin jaloin taittuvat kilometrit
talot ympärillä kutistuvat
ja käyvät harvalukuisemmiksi
puistot kasvavat, muuttuvat metsiköiksi
puiset penkit vaihtuvat kivenlohkareiksi
ja vaahteroista tulee mäntyjä

mieli laajenee käsittämään koko maailman
yksilö pienenee kadotakseen sinne

aurinko on painunut alemmaksi
ilma on jo viileämpi
on myöhäinen ilta
ja tien päässä häämöttää tummasävyinen vesi

mainoskyltti ilkkuu
iso III niin ja niin monta euroa, siideri, lonkero, viini 12 cl
ja etsivä sielu on perillä –
mutta elämää ei ole temppu vaan miten se tehdään

Mäen poski

Nousen mäen syrjää
ylemmäksi
sumu seudulla tihenee
sankemmaksi
maisema ympärillä muuttuu
upeammaksi
tunne mielessä kasvaa
ihanammaksi

ylhäältä näkee kauemmaksi

ylhäältä näkee notkelman taakse
ylhäältä näkee notkelmaan
ja minkä sumu peittää
sen mielikuvitus täydentää

Valot syttyvät, hämärä etenee
maaston ääriviiva hiljaa himmenee
ja tyhjästä syntyy notkelmaan
parihelminauha

moottoritie
mistä tupsahdit kulkuni tielle?
en jaksa hypätä ylitsesi
vastapäisen mäen poskelle.

Tyttö nimeltä Sirkus

Aikasiirtymä leikkikentällä
jossain juodaan kuplivaa juomaa ja
värejä, siellä täällä värejä, jotka voi tuntea
katto punaisia ja valkoisia raitoja

ja sitten – kenttiä!
kaikkialla silmänkantamattomiin avoimia kenttiä
ja jossain laidalla talo, olohuone sekä
tyttö nimeltä Sirkus

puettuna neitseellisenvalkeaan mekkoonsa
ja ne balettitossut – sitten joku vei hänet pois
mutta minulle annettiin kakkua
ja ilmapallo

kerrostaloasunnossa, niin-ja-niin-monennessa kerroksessa
jonka parvekkeen ikkunasta näkyy puu ja penkki
televisio, olympiakisojen avajaiset
ulkona maanpinnalla, vihreitä ja oransseja auton takaluukkuja

puiston lehtipuut, koivu, raita, tammi, luonnollisesti
rakennusten muotokieli täysi sisältöä
autokilpailumielikuva
ohikiitävä elämä? tunnelma pysyvä!

Keijukais-oleminen

Kehittyä ihmisenä
kasvaa ihmisestä
satukeiju;
olla utuinen epätodellisuuden todellinen olento

kukkasin
salatun hyvä
arvaamaton? – ehkä
luopua jostakin
materia spirituaalisena ulottuvuutena
kaunis, ihastua,
keijuolla.

Niin kuin
perhosen siivenisku
tuuli metsälammelta elokuun neljäntenätoista yönä
kellokukkien tuoksu flowers for Zoë
Elämä
lujuuden keskellä pysyen herkkänä itse
tekemällä kovan pehmeäksi

Rakkaus-rakkaus-tivolisirkus

Katso: sydänten maailmanpyörä
ringissä norsut, rakkautta
alaston auringonkukka pursuaa nuorallatanssia
yhtyvät pomppulinnat ja jäätelönmyyjät
päärynäjäätelöä, päärynäsiideriä
rakkauden ratsujen kulkueissa
lemmentunneleissa lemmenkaruselleissa
joissa posetiiviäänet kaikaavat Rakkaus! kaikki,
mitä tarvitset on rakkaus;
tai sitten – hiukan torventöräytyksiä
näytöksiä tunteiden suurteltassa
ja kierros ruusunpunaisessa peilitalossa
jossa sivuseinä hassusti vääristää, 1,7 promillea
Zen ja Amorin jousella ampumisen taito, aaahhh!,
osui