torstai 26. helmikuuta 2015

Elämän LEIPÄÄ JA SIRKUSHUVEJA tarkoitus

Lleipä leeipä
leiipä leippä
LEIPÄÄ

ja sirkushu-






ve-







ja Niitähän kansa tarvitsee Ei muuta

Ei mulla muuta tänään

paitsi – törmäilyjä
kävelyreittejä jotka eivät pääty ikinä
kävelyreittejä jotka palaavat takaisin samaan pisteeseen mistä lähtivät
kävelyreittejä jotka eivät johda mihinkään tai sitten johtavat jonnekin mutta eivät mihinkään etukäteen määriteltyyn paikkaan, tai jälkikäteenkään; se on
elämän



tarkoituS

Hyvätapaiset juopot

Kuka ymmärtää
hyvätapaista densoa?
Ei Nokiaa, Ensoa
voi hän hyödyttää.

Vie ymmälle pään
hyvätapaiset juopposet!
Vielä otetaan tuopposet
...ja ymmärretään.

Yksinäisyydestä

Olen voimissani
voin kasata ja tasata näitä Saharan hiekkadyynejä
kuinka paljon ja kuinka nopeasti hyvänsä
mutta silti se pysyy Saharana
ja etäämpää tai avaruudesta katsoen ihan samannäköisenä

Voin olla tyytyväinen omaan rakennelmaani
mutta seuraava myrsky pyyhkäisee sen matalaksi

Voin yrittää juosta pois
mutta joka suuntaan on satoja kilometrejä pelkkää Saharaa
ja todennäköisimmin pyörin ympyrää

Toinen ihminen voisi auttaa minut pois
mutta kukaan ei kuule ääntäni
joka vieläpä on päivä päivältä käheämpi

Jos onnistuisin lähettämään satelliitin välityksellä jonkin signaalin ihmisten pariin
sitä ei edes huomattaisi
koska ihmisten parissa on ruuhkaa kaikista signaaleista
eikä kukaan tietäisi olla virittänyt vastaanotintaan oikealle taajuudelle

Ovatko unelmat totta

Tavallisista tavallisin unelma
joka ei toteutunut

ei jätä rauhaan
kuten ei sekään unelma
joka oli kaikista oudoista kaikkein oudoin

joka sekään ei toteutunut

muut unelmat toteutuivat kyllä

Mäen poski

Nousen mäen syrjää
ylemmäksi
sumu seudulla tihenee
sankemmaksi
maisema ympärillä muuttuu
upeammaksi
tunne mielessä kasvaa
ihanammaksi

ylhäältä näkee kauemmaksi

ylhäältä näkee notkelman taakse
ylhäältä näkee notkelmaan
ja minkä sumu peittää
sen mielikuvitus täydentää

Valot syttyvät, hämärä etenee
maaston ääriviiva hiljaa himmenee
ja tyhjästä syntyy notkelmaan
parihelminauha

moottoritie
mistä tupsahdit kulkuni tielle?
en jaksa hypätä ylitsesi
vastapäisen mäen poskelle.

Salattu, pimitetty lisäsäkeistö laulusta Kesäpäivä Kangasalla

Tää kauneus kaistapäinen
mun tajunnan myllertää
on täysin yks lysti mulle
vaikk' ois täällä tieni pää
on täyttymys mulla tässä
vois enempää pyytää en
ja päättyy mun elämässä
tie kaikkeuteen sulautuen
ja päättyy mun elämässä
tie kaikkeuteen sulautuen!

Kevättalvi räjähtää tajunnassa

Talvinen lumipeite heijastaa
auringon keväisen valon,
ruskeat mäntyjen rungot
kannattelevat vihreitä oksia,
taivas, ihana, sininen
kaiken avaruudellisena kattona
ja kuumailmapallo

Pyöreän kukkulan päällä
lapsille rakennettu keinu,
alemmalla rinteellä uinuu
aikuisia humalassa kesäisin,
maaliskuussa, lumen aikana
maisema avautuu ystävällisenä
ja kuumailmapallo

Kulkijan kasvoilla hymy
olemisen autuaasta keveydestä,
pysähtyneen mielessä vimma
luomisen pirskahtelevasta energiasta,
täyttymättömyys! miten ristiriitainen
elämisen ikiaikainen innoittaja
ja kuumailmapallo!

On jotain enemmän...

Tässä elämässä, näissä maailmoissa
on jotain enemmän
kuin pinta ja se mitä kutsutaan pintaa syvemmäksi
jotain enemmän
kuin TV:t ja PC:t ja CD:t ja WC:t
kuin pizzat ja chipsit
kuin päätä huimaava nettiyhteys ja 57 kanavaa
On jotain enemmän
kuin koti ja perhe, kolme lasta ja edustava vaimo/mies
kuin asunto, auto, kesämökki ja nokialainen känny
jotain enemmän
kuin mieleinen työ ja hyvä ((mielen))terveys
ulkoinen kauneus, sisäinen kauneus
minä ja sinä
– kysyt mihin olen matkalla?
En tiedä.
Haluan uskoa että
ON JOTAIN ENEMMÄN
kuin tämä tympeä konstellaatio
paljon enemmän kuin pelkät hyvät fiilikset
on jotain enemmän kuin tämä todellisuus.

Tyttö nimeltä Sirkus

Aikasiirtymä leikkikentällä
jossain juodaan kuplivaa juomaa ja
värejä, siellä täällä värejä, jotka voi tuntea
katto punaisia ja valkoisia raitoja

ja sitten – kenttiä!
kaikkialla silmänkantamattomiin avoimia kenttiä
ja jossain laidalla talo, olohuone sekä
tyttö nimeltä Sirkus

puettuna neitseellisenvalkeaan mekkoonsa
ja ne balettitossut – sitten joku vei hänet pois
mutta minulle annettiin kakkua
ja ilmapallo

kerrostaloasunnossa, niin-ja-niin-monennessa kerroksessa
jonka parvekkeen ikkunasta näkyy puu ja penkki
televisio, olympiakisojen avajaiset
ulkona maanpinnalla, vihreitä ja oransseja auton takaluukkuja

puiston lehtipuut, koivu, raita, tammi, luonnollisesti
rakennusten muotokieli täysi sisältöä
autokilpailumielikuva
ohikiitävä elämä? tunnelma pysyvä!

Uninen sini

Joka ilta hän sammuu
kun saapuu oikea yö
ja Nukkumatti näyttää
hänelle saman unen:
oli rannalla sininen pallo
jota hevoset potkivat, oi voi
ja lukiolaiset lauloi
nun nun nun nun nun nuu

Mutta vastarannalla siinsi
jotain mikä synnytti ikävän
pieni musta ympyrä, tuntematon
kaukaa utuinen täydellisyys
niin sininen uninen pallo
rakasti mustaa ympyrää
ja tähän täytyy päättää
koska ei osaa kommunikoida tämä satu

Keijukais-oleminen

Kehittyä ihmisenä
kasvaa ihmisestä
satukeiju;
olla utuinen epätodellisuuden todellinen olento

kukkasin
salatun hyvä
arvaamaton? – ehkä
luopua jostakin
materia spirituaalisena ulottuvuutena
kaunis, ihastua,
keijuolla.

Niin kuin
perhosen siivenisku
tuuli metsälammelta elokuun neljäntenätoista yönä
kellokukkien tuoksu flowers for Zoë
Elämä
lujuuden keskellä pysyen herkkänä itse
tekemällä kovan pehmeäksi

Rakkaus-rakkaus-tivolisirkus

Katso: sydänten maailmanpyörä
ringissä norsut, rakkautta
alaston auringonkukka pursuaa nuorallatanssia
yhtyvät pomppulinnat ja jäätelönmyyjät
päärynäjäätelöä, päärynäsiideriä
rakkauden ratsujen kulkueissa
lemmentunneleissa lemmenkaruselleissa
joissa posetiiviäänet kaikaavat Rakkaus! kaikki,
mitä tarvitset on rakkaus;
tai sitten – hiukan torventöräytyksiä
näytöksiä tunteiden suurteltassa
ja kierros ruusunpunaisessa peilitalossa
jossa sivuseinä hassusti vääristää, 1,7 promillea
Zen ja Amorin jousella ampumisen taito, aaahhh!,
osui