Vapaus on

Ymmärtää ehtivänsä vaikkei ehtisikään.
Tietä takana ja edessä,
sijainti kartalla tuntematon
eikä sillä ole väliä, sillä kartta on vankila.

Sininen taivas ja vihreä maa,
viileä tuuli hivelee käsivarsia
ja aurinko lipuu vähitellen alemmaksi
mutta sillä ei ole väliä,
kun autoja kulkee yksi kerrallaan ohi
eikä seuraavasta kyydistä ole pienintä aavistusta

Loru

Seitsemän Makea
ryyppäsi sakea,
maku oli makea,
koostumus sakea.
Joukko pikkulottia
kuunteli Helmut Lottia
juoden caffe lattea,
tunnelma oli lattea.

Yritys hyvä kymmenen miinus

Tahtoisin antaa sinulle siivet
joilla nousisit ilmaan
lentäisit
kaartaisit korkealla
näkisit kuinka maailma on kaunis
kuinka aurinko paistaa
ja tuntisit
kuinka universumi värähtelee sinun kanssasi

mutta minä, onneton
osaan vain leikata säkkimuovista suikaleet
jotka näyttävät jätteiltä
joita välinpitämättömät ihmiset heittävät
ja vaikka niillä pääsisikin ilmaan
ei yksikään viitsi edes yrittää
"värikkäät?" minä kysyn
"rumat", sinä oletat muiden vastaavan

4 + 20

Pähkinä, pähkinä divaanissa loikoi,
tusina, tusina siellä jo on.
Koppelo, koppelo kauniisti ratsasti,
liukasta, liukasta elämän tiellä.

Aurinko, aurinko makkaraa paistoi,
escudo, escudo myyjälle tuli.
Kännykkä, kännykkä soi kissanpolkkaa,
hurjasti, hurjasti vauhtia kaikilla.

Karhunen, karhunen veroja kiersi,
empivä, empivä emosen olo.
Simpanssit, simpanssit altaassa lojuivat,
oivalsi, oivalsi jotain täti-ihminen.

Keksijä, keksijä on sirkuspelle,
hirmuinen, hirmuinen sisällä myrsky.
Salkkarit, Salkkarit telkkarin pilasi,
pihlaja, pihlaja kukki vastamäessä.

Postimies, postimies on Mustajärvi,
käskevä, käskevä äänensävy noidan.
Rustannut, rustannut olen tätä satua,
liukkaammin, liukkaammin lipsun nyt pois.

Hyvä

Äärellä luonnon mä hiljentäyn
kuni lapsonen ihmetellen.
Sieluin mun on ihan onnessaan
tästä kaikesta kaunihista.

Kaukana poissa on ahdistus,
epäilys, mi mun mieltäin vaivaa.
Taakse on hyljätty valtatie,
kaiken nähdä saan uusin silmin.

Oi, kaikki kukkaset loistossaan
nään kuin kerran mä ensimmäisen!
Linnut mun laulavat päihdyksiin,
sieluin siivittävät ne lentoon.

Täältä jos katsoisin taaksepäin,
verkon valheiden nähdä saisin.
Nyt ympär mun onni kietouu
kuni totta vain kaunis oisi.

Pieni oon sylissä maailman,
pieneks jään, jos vain saan mä päättää.
Niin on mun sieluni rauhainen
eläissäin täällä tähtein alla.

Kaukana siintää...

Kesäisenä iltapäivänä
mieli tuntee etäisen kutsun
sinne missä valo ja varjot leikkivät

eikä sitä hidasta tuntematon määrä kilometrejä
jotka erottavat kohteen tästä harmaasta näkymästä
jota katselee kaihosta täyttyen
samalla kun täyttää päänsä

ja lopulta
eräänä kellonlyömänä
kaikki on valmista
tutisevin jaloin taittuvat kilometrit
talot ympärillä kutistuvat
ja käyvät harvalukuisemmiksi
puistot kasvavat, muuttuvat metsiköiksi
puiset penkit vaihtuvat kivenlohkareiksi
ja vaahteroista tulee mäntyjä

mieli laajenee käsittämään koko maailman
yksilö pienenee kadotakseen sinne

aurinko on painunut alemmaksi
ilma on jo viileämpi
on myöhäinen ilta
ja tien päässä häämöttää tummasävyinen vesi

mainoskyltti ilkkuu
iso III niin ja niin monta euroa, siideri, lonkero, viini 12 cl
ja etsivä sielu on perillä –
mutta elämää ei ole temppu vaan miten se tehdään